Fiiliksiä huoltojoukkojen takarivistä.
Kaiken kaikkiaan näin iso kisa on hieno kokemus. Kaikki lajin huiput Japanista, Taimaasta, USA:sta, Englannista, Ruotsista, Suomesta.... kaikkialta. Järjestelyt olivat loistavat, ja tunnelma myös. (Tallipäälliköiden elämänlaadun parantamiseksi ja mielialan kohottamiseksi paikalla on ravintola, jonka antimiin kuuluvat tyypillisimmät saksalaiset sielun ja ruumiin hoitoaineet.)
Ilmoittautuneiden maksimimäärä on rajattu 270:een, joista 170 modified ja 100 neljälle paikalliselle vakioluokalle. Ilmoittautuminen on syytä tehdä jo tammikuussa, sillä paikat menevät nopeasti. Perjantai-iltana on kunnon harjoittelusessio, jossa ehtii ajamaan 4-5 akkua. Lauantaina 3 alkuerää, sunnuntaina yksi alkuerä ja finaali. Eräväli on 3,5 tuntia, ja sunnuntaina alkuerän ja finaalierän välinen aika on 4-6 tuntia, sijoituksesta riippuen. Tämän jälkeen uikutus omien kisojemme 1,5 tunnin erävälistä tuntuu kovin hupaisalta.
Mutta reissu on myös raskas, sekä lompakolle että fysiikalle. Lyhimmillään TCM:ssä (Touring Car Masters) käy kolmessa päivässä: perjantaina kukonlaulun aikaan liikkeelle ja sunnuntain vaihduttua maanantaiksi on jälleen kotimaassa. Tämä kisa oli vain 2,5 tunnin lentomatkan plus vajaan tunnin automatkan päässä, siis mahdollisimman lähellä. Täytyy nostaa hattua parhaille kisaajillemme, jotka jaksavat kiertää arvokisoja vuosikausia oman leipätyön tai opiskelun ohella. Juniori-evok totesikin aivan oikein, että ei ihme, että huipuillamme ei aina tahdo riittää mielenkiintoa/aikaa/perhevapaata enää omiin kisoihimme.
Tulevina vuosina ensimmäistä osallistumistaan harkitsevia voi vain suositella lämpimästi tekemään sen. Kokemus on hieno, vaikka tulokset eivät ihmeellisiä olisikaan. Arvio minimibudjetista menee jotenkin näin:
Lennot n.240,- (to-ma Ryanair 90,-)
Halpishotelli 60,- (to-ma 120,-)
Vuokra-auto n. 100,- (to-ma 150,-)
Yhteensä siis n. 210-300 EUR, plus osuus vuokra-autosta + normaali ravinto, mikä itse kisapaikalla on edullista. Valmiiksi liimatut kisarenkaat maksoivat 30,- setti.
Irrallisia havaintoja kisasta
Juholla kulki alusta lähtien lujaa, ja ainakin omissa ympyröissä osasimme odottaa hyvää sijoitusta. Rheinard oli tehnyt kisan ensimmäisen virheensä toisessa finaalierässä, joka selvästi kolhaisi hänen itseluottamustaan. Niinpä hän kompuroi jälleen kolmannessa ja ratkaisevassa finaalissa, ja Juho ja Hara pääsivät iholle. Juho pääsi Harasta ohi, ja valmistautui pesemään Rheinardin, mutta sitten Hara-tumpelo ajoi konttiin ja Juhon peli oli pelattu. Hara jäi hienosti odottamaan, että Juhon auto saatiin takaisin radalle, vaikka koko muu finaaliporukka ehti ajaa ohitse. Yleisö antoi tästä valtaisat aplodit. Molemmat keskeyttivät tapahtuman jälkeen, koska peli oli menetetty, ja niin Rheinard varmisti voittonsa. Oli siis pienestä kiinni, että Juho olisi saattanut tuoda voiton Suomeen, sillä hänellä oli jo yksi voitta alla.
Muillekin Suomi-pojillemme sattui kaikenlaisia takaiskuja. Teemulla oli vaikeuksia saada vauhti kohdalleen, mutta loppua kohti hän siinä onnistui, vaikka antoikin vielä finaaleissa muille tasoitusta raapimalla mattoa korillaan.
Sakella kävi huono tuuri B-finaalissa. Puoli kierrosta startin jälkeen hän joutui joukkokolariin, ja sen jälkeen vielä takaa tulevan kolhimaksi, ja matka katkesi siihen.
Christer ajoi alkuerät loppua kohden parantaen, ja oli hyvin vähällä nousta jopa B:n tuntumaan. D-finaaliinsa hän ei päässyt edes starttaamaan, sillä nopari päätti palaa juuri sillä hetkellä, kun Olli oli viemässä autoa lähtöruutuun. Pettymys oli suuri.
Simon ajoa en finaaleissa seurannut kuin satunnaisesti, koska huima kärkitaistelu (Rheinard, Juho, Hara) vei mielenkiinnon. Simo teki hyviä nousuja matkan varrella, mutta joutui pahasti kärsimään kolaroinneista.
Jukan ajot jäivät myös vähälle huomiolle, mutta ne olivat ilmeisesti mallikkaita suorituksia, vaikka alkuerissä kello ei niistä niin pitänytkään.
Joukkomme huono-onnisin oli Kenneth. Kaikissa alkuerissä hän aloitti loistavasti ja johti eriään, mutta tuli lukemattomia kertoja kolaroiduksi huonoille sijoituksille. Kaiken huippuna hän johti kirkkaasti omaa finaalieräänsä, mutta ajautui omasta ajovirheestä oikaisuesteeseen, ja matka katkesi siihen. Ei ollut hänen viikonloppunsa.
Oma suojattini Evok toi tuomisina kotiin finaalieränsä palkintopokaalin. H-finaali kuulostaa täältä katsoen melko kaukaiselta, mutta kun näki kisan tason ja paikalla olevien tiimikuskien määrän, joita riitti E-finaaliin asti, niin H oli hyvä suoritus ensikertalaiselta. "Isäpappojen sponsoroimat" -sarjassa hän olisi sijoittunut todella korkealle, jos sellainen olisi tiimien pojista erotettu ;)
Evokin ensimmäinen alkuerä kesti vain 4 loistavaa kierrosta, viallisen pinioniruuvin irtoamiseen asti, mutta niillä hän ehti tehdä eränsä parhaan kierrosajan. Kun seuraava alkuerä toi varmistellen vain välttävän tuloksen, olikin sopivasti paineita kahteen viimeiseen. Riskirajaa pitikin siten pudottaa tuloksen saamiseksi, ja se vei vähän terää parhaasta taistelutahdosta, höyrynpainetta olisi ollut enempäänkin. Hänen parhaat alkueräsijoituksensa olivat 58. ja 62., mutta niilläkin sai vasta 71. starttipaikan.
