Kirjotan tähän omia kokemuksia ja huomioita auton kasaamisesta. Auto on siis Baja 5B SS.
Ensimmäinen huomio on tietysti se, että esim. Jeppe Lehtojärven sivuilla on erinomainen rakennusraportti samasta autosta, joten en lähde toistamaan samoja asioita, vaan pyrin keskittymään pääasiallisesti muihin huomioihin. Samoin taannoisesta Pienoismalli lehdestä löytyy juttua autosta, myös tästä viestiketjusta löytyy joitain hyviä ja arvokkaita kommentteja, vaikka iso osa viesteistä onkin asiasisällöllisesti täyttä roskaa.
Aloitin projekti siten, kuten teen aina. Avaan laatikon ja katson mitä siellä on. Tässä tapauksessa ohjekirjaan syventyminen jo ennen kasauksen aloittamista oli "must" juttu, ohjekirja on hyvä ja yksityiskohtainen, mutta ohjeiden sivuun kirjoitetut huomiot ja lisävinkit kannattaa vetää vaikka korostuskynällä, jotta ne tulee huomioitua kasausvaiheessa. Muuten paketin sisältö oli sitä normaalia, kumin hajua ja hemmetinmoinen määrä osapusseja.
Seuraava vaihe, jonka tein ja johon pyrin huolellisesti valmistautumaan, oli asennuspaikan, tässä tapauksessa autotallin järjestely siten, että työtä voi tehdä keskeytyksettä. Kaivoin esille kaikki mahdollisesti tarvittavat työkalut, rasvat, kliinerit, nippusiteet ym. tilpehöörin, jota voisi kuvitella tarvitsevansa auton kasaamisessa. Työkalupuolella isoin huomio on se, että käytössä on jokseenkin pakko olla kunnollinen akkukäyttöinen ruuviväännin ja mielellään sellainen, jossa on momentinrajoitin. Minulla ei tuollaista momentinrajoitinta omassa Dremel-työkalussa ollut ja sainkin muutaman muoviosaan ruuvattavan ruuvin korkkaamaan. Lisäksi tarvitaan auton oman työkalupussin sisällön lisäksi (joka on muuten todella hyvä ja käyttökelpoinen) kaikki ne työkalut mitä ohjekirjassa oli erikseen mainittu ja tietenkin monitoimipora.
Ensimmäisten pussien sisällön kokoonpanemisessa ei ollut oikeastaan muita havaintoja, kuin se, että onnistuin jostain syystä rakentamaan etupään väärin, jonka huomasin vasta myöhemmässä vaiheessa. Tämä tietysti sapettaa aina, kun valmista joutuu purkamaan ja vieläpä oman törttöilyn vuoksi. Työkalupussin mukana tullut M5-mutteriasetin oli erittäin käytännöllinen ja sillä sai mutterit muoviosiin helposti ja siten, että muoviosat eivät vahingoittuneet. Etupään saratappien välys hieman ihmetytti. Epäilin, että olin unohtanut shimmiprikat, mutta ei niitä useammankaan tarkastuskerran jälkeen ohje käskenyt laittamaan. No, aika näyttää onko tästä haittaa, tein kasauksen kuitenkin täysin ohjeen mukaisesti.
Muoviosien numerointisysteemi on tietyllä tavalla aukoton, mutta kun noista ”kammoista” tuppaa usein osia irtoilemaan itsestäänkin, on niiden irtopalikoiden löytäminen tuosta osakasasta todella hankalaa. Samoin jotkut 3D -kuvat ohjeessa on aika harhaanjohtavia ja huomasin pariinkin otteeseen etsiväni ihan eri näköistä osaa. Kammat ja irto-osat kannataakin pitää jossain järjestyksessä, niin itse tekeminen on paljon mielekkäämpää.
Ohjauslinkistössä tuli jälkeenpäin sellainen pikku huomio, että pieni M3 mutteri, joka tulee osanumeroon 85416-4 kiinni ei pysynytkään itsestään siellä paikallaan. Tämän johdosta servovarren kiinnitys tähän osaan myöhemmässä vaiheessa oli todella tuskallista. Laita vaikka pieni tippa ruuvilukitetta, jotta mutteri pysyy muoviosan sisällä! Servon rajoitinpalikkaa en asentanut, itseasiassa se ei oikein paikallensa sopinutkaan sarvikuonoservon kanssa. Nähtäväksi jää sekin, olisiko sille ollut käyttöä.
Ohjausservoksi laitoin siis pakettiservon sijasta Multiplex Rhino ”sarvikuonoservon”. Mitoiltaan tämä servo on hieman alkuperäistä servoa kapeampi, joten tarvittiin askartelutaitoja, jotta servon kiinnityksen sai luotettavaksi. Ratkaisin asian pienellä palasella vahvaa Lexania, josta tein tarvittavan sovituskappaleen servon kiinnitykselle. Asensin vastarin akun ohjeiden mukaan, samoin virtakatkaisijan. Tuo erillinen latausjohto on kyllä erinomainen lisä, jonka vuoksi kannattaa hankkia nimenomaiseen tarkoitukseen tehty vastarin akku.
Diffin kasaamisessa pitää olla huolellinen ja seurata ohjeita tarkkaan. Osia on kuitenkin sen verran paljon, että helposti missaa jonkun, jos ulkomuistista ja tunteella yrittää asiaa ratkoa. Diffi on kuitenkin auton toiminnan kannalta hyvin oleellinen osa, joten sen on syytä myös toimia oikein. Kasauksen jälkeen diffissä tuntui hieman alkurapeutta, mutta tämä varmaan saadaan kuntoon sisäänajovaiheen yhteydessä. Voimansiirtoboksin kanssa ei ollut mitää erityistä. Laittelin laakereihin hieman laakeriöljyä, jotta näiltäkin osin auto toimisi moitteetta.
Peräpään kasaus meni myös ilman suurempia ylläreitä. Sama juttu saranatappien kanssa, välys on yllättävän suuri. Todennäköisesti laitan jonkinlaiset prikat tapin väliin ennen sisäänajon aloittamista. Takapään vakaajien asentoa kannattaa muutta hieman alkuperäisestä, ettei vakaajat hankaa vetareiden suojakumeihin, tästä oli asiallinen mainita Jepen raportissa.
Moottoriin kannattaneen asentaa jonkin sortin kivisuoja vauhtipyörän kohdalle. Tämä on syytä tehdä ennen moottorin asentamista autoon, jälkeenpäin sen toteuttaminen on jokseenkin mahdotonta, ainakin ilman moottorin irroittamista. Muutoinhan moottori on valmis paketti, joten mitään ihmeempiä en sille tehnyt. Huomio myös polttoaine- ja paluuletkujen asennus moottorin asennuksen yhteydessä. Moottori tulee loppujen lopuksi sen verran monesta paikkaa kiinni, että ihan pienen syyn takia sitä ei varmaankaan tule irroitettua.
Pakoputken vaihto oli muuten hyvin triviaali operaatio, mutta tuo klipsi-klemmari-patentti käyrän ja putken välissä ei vaan toimi. Sain sen kuitenkin pitkän ähellyksen jälkeen paikalleen, mutta epäilen mahtaako olla pitkäikäinen ratkaisu. Tilasin varmuuden vuoksi siihen osan nimeltä ”Team FastEddy HD Pipe Clamp for HPI SS Pipe”.
Jarrujen toimintaperiaate on jokseenkin perinteinen, mutta ensituntumalta voisi luulla, että jarruissa saattaa olla parannettavaa. Mietin myös etujarrujen hankkimista tai koko jarrujärjestelmän muuttamista hydrauliseksi, mutta $500 lisäkustannus sai kuitenkin pysyttäytymään vielä toistaiseksi paketin mukaisessa ratkaisussa.
Spurrin ja pinjonin asennuksessa ei mitään ongelmia, mutta ihmettelin onko todellakin niin, että rattaiden välystä ei voi säätää? Minä en ainakaan keksinyt miten sen voisi tehdä, joten vakiovälitykset saivat istua autoon. Tottahan siihen rataspareja saa muitakin, mutta olisin kuvitellut, että pelkkä pinjonin vaihto olisi onnistunut.
Kaasu- jarruvivustojen rakentelu on yleensä auton kasaamisessa se suurin antikliimaksi. Tässä tapauksessa vivuston teko onnistui jokseenkin täydellisesti ihan ensimmäisellä kerralla, kiitos 1:1 mallikuvan. Kaasuttimen vivun kiinnitys muoviosaan 85414-11 tuntui hieman epäluotettavalta, mutta en vielä tehnyt asialle mitään. Katsotaan aiheuttaako ongelmia. Kaasu- jarruservoksi löytyi kaapista pari vuotta vanha Futaba S9351, jossa pitäisi voiman ja nopeuden piisata tähän tarkoitukseen.
Iskareiden kokominen on toinen asia, johon tässä autossa kannattaa varata aikaa ja paneutumista. Ensimmäinen moka, jonka tässä kohtaa tein oli se, että laitoin iskareiden kumisukat väärin päin varsiin kiinni – arvaa vaan miten helppo niitä on saada pois öljyisillä sormilla? Tämäntyppiset iskarit rakennetaan yleensä ”väärinpäin”, kuten ohjeessakin oli neuvottu tekemään. Öljyä ei tarvitse laittaa ihan kierteeseen saakka, kun 6mm iskarin varsilla siitä kuitenkin leijonan osa valutetaan pois, minnekäs muualle kuin työpöydälle, syliin ja lattialle. Takapään öljy oli kyllä todella ohutta (5wt), melkein kuin vettä. Kun iskarit oli paikallaan autossa, se myös tuntui kuin vaimennusta ei olisikaan, näinköhän tuo sitten ajossa toimii. Etupää sen sijaan tuntui selvästi jämerämmältä, jokseenkin sellaiselta kuin sen kuvittelinkin.
Yleisenä huomioina todettaakoon se, että ohjeita orjallisesti noudattamalla pääsee maaliin, ainakaan minä en havainnut ohjeissa yhtään virhettä, muutama harhaanjohtava kohta kylläkin, kuten tuolla alussa mainitsin. Ruuvilukitetta lotrasin selvästi useampaan kohtaan, mitä ohje neuvoi, käytönnössä kaikki metalliin kiinnitettäviin ruuveihin. Ohjeet on siis hyvät ja välttämättömät, seuraa niitä tarkasti, jos poikkeat ohjeesta, niin perustele se ainakin hyvin itsellesi.
Metalliosissa oli jonkin verran työstöjäämiä, joista sain pari viiltohaavaa sormiini kasauksen aikana. Ei iso asia, mutta helpompi ja mukavampi on kasausta tehdä kun sormissa ei ole haavoja, hanskat kädessä tätä hommaa ei voi tehdä. Tätä hommaa ei myöskään voi tehdä olohuoneen pöydällä, tai iltalenkin ja lasten iltapalan välissä. Varaa aikaa ja ja valmistele asennukseen tarvittavat tilat ja välineet. Minulla homma meni korin maalausta lukuunottamatta yhdessä päivässä ja kahdessa illassa. Tähän kyllä vaikutti se, että koko muu perhe oli syysloman vietossa, joten minulla oli aikaa ja mahdollisuus paneutua tähän hommaan 100% sti. Negatiivinen huomio tulee myös lukuisista klemmari-klipsu-korisokka kiinnityksissä, joita en toivoisi näkevän näin paljon tällaisessa autossa. Ne eivät luo kovin luotettavan tuntuista vaikutelmaa ja tarkoitus on kuitenkin ajaa tällä myös kilpaa. Onneksi maailma on pullollaan aftermarket osia, joilla näitäkin puutteita saa korjattua, niihin vaan saa äkkiä uppoamaan muutaman lisäsatasen.
Kokonaisuudessa kasausprosessi oli mukava ja osat olivat laadukkaita. Autohan on ehtinyt jo kehityskaaressaan aika pitkälle ja sen huomaa siitä, että mitään lapsuksia tai virheitä tuotannossa ei käytännössä ole. Ohjeet on hyvät, samoin paketin mukana tulevat työkalut.
Vielä korin maalaus huomenissa ja sitten auto olis valmis sisäänajoa varten. Odottelen vielä saapuvaksi muutamia päivitys- ja lisäosia, mm. alumiiniset kytkin- ja spurripukit, sekä pölysuojat iskareille, ilmanputsarille ja vetokäynnistimelle. Ja pitäähän autossa valot olla, kun ulkona on jo pimeää!
Kuvia myöhemmin.
Pekka