Tässä kertomusta meidän TP-10 kisoista kesällä 2006 ja kokemuksista.
Keväällä vasta pari-kolme viikkoa ennen ensimmäistä osakilpailua saatiin tietää millä autolla ajetaan kisat ja että ylipäätänsä ajetaan koko sarja.
Hyvinkää
Kone saatiin sisäänajettua ja päästiin radalle Hyvinkäällä kisaa edeltävänä perjantaina ja todettiin auton ja moottorin toimivan niin kuin pitää. Huomio kiinnittyi hyvään ajettavuuteen. Ainoa huolenaihe oli liian lyhyt välitys radalle. Ajettiin 36 min ja todettiin kaiken olevan kunnossa. Autona on Kyoshon V-One RRR ja koneena RB Consept V2 ”Rody”. Lauantaina aamun harjoituksissa todettiin kaiken olevan hyvässä kunnossa. 1. alkuerässä painotin Viljamille, että nyt ajetaan sitten rauhallisesti tarkkaa ajolinjaa, eikä mihinkään ole kiirettä. Lopputulos oli 4. nopein eli hämmästys oli suuri sillä vauhti puuttui pääsuoralla. Sillä tuloksella pääsis jo suoraan finaaliin. Loput alkuerät meni taistellessa sijasta 4-5 Siltasen kanssa, Viljamin päätyessä sijalle 5 eli semi A:n paalulle. Kierrosajassa Viljami jäi n 0,5 sek kärjestä, Teemu Saarisesta. Erittäin positiivinen kokemus.
Semi A-finaali: Loppui ensimmäiseen mutkaan kun takaa tullut ajoi suoraan renkaaseen ja tukivarsi rikki. Kone vähän ryki lähdössä eli oli annettu käydä tyhjäkäyntiä liian pitkään (?). Vauhti oli ollut hämmästyttävän hyvä, kuitenkin.
Kuusankoski
Kahden viikon päästä oli seuraava SM-kisa ja sinne laitetaan pitempi ykkönen ja muuten samat säädöt. Huiput pitäisi riittää sinne radalle.Osakilpailu nro 2 ajettiin Kuusankosken uudella upealla radalla. Rata tuli tutuksi edellisenä päivänä sähkötouringilla eli siellä ei tarvinnut edes treenata rataa. Todettiin vain auton olevan edelleen hyvissä säädöissä. Aamun harjoituksiin laitoin liian isot eturenkaat ja ajaminen oli mahdotonta rataan laitetun pitoaineen vuoksi. Alkueriin laitettiin samaa rengasta kuin suunnittelimme laittavamme finaalin, josko sinne saakka päästäisiin. Alkueräsijoitusta en nyt edes muista, mutta semin Viljami vei kotiin, Tom Kalvesin kanssa väänsivät kilpaa melkein koko erän ajan. Totesin renkaiden kulumisen olevan huomattavan vähäistä muihin verrattuna, joten luottavaisina sorvasin renkaita pienemmäksi finaalia varten. Finaalissa meni Mugen kaksikko menojaan, mutta Viljami peesas Tony Raikasta vain 2-3 sekunnin päässä ja olin kuullut etukäteen Tonyn suunnittelevan renkaanvaihtoa kesken finaalin. 17 minuutin kohdalla Viljami tuli tankkaukseen, mutta kun lähti tankkauksen jälkeen ajamaan niin servo kääntyi oikealle ja se siitä. Jälkikäteen syyksi selvisi transponderin hajonneen ja aiheuttaneen häiriön. Saarinen teki oman maalin (!) kisan puolenvälin jälkeen ja Tony hoiti kisan kotiin. Jossittelulle jäi varaa. Vauhti meinasi yllättää taasen. Tyytyväisiä oltiinkin auton ja kuskin vauhtiin.
Kouvola
Kouvolassa ajettiin radalla, jossa kumpikaan ei ollut ikinä käynyt ja tarkoituksella ei käyty treenaamassa etukäteen. Syy oli se, että Viljami oli menossa ajamaan sähkö EM-kisoja ja halusin nähdä kuinka nopeasti kundi oppii uuden radan. Rata on Suomen nopein eli tarvittiin voimaa ja tarkkuutta. Pääsimme aloittamaan sunnutaiaamuna rataan tutustumisen parilla harjoituskerralla, alku olikin aika vaikean näköistä. Mutta alkuerässä sijoitus oli heti lupaava, 6. nopein aika. Olimme päättäneet ajaa harjoitusta finaalia varten ja Viljami ajoi kovemmilla renkailla mitä muut. No semin kautta oli tarkoitus päästä finaaliin. Sanoin Viljamille, että peesaa semissä nopeinta autoa, että se riittää finaaliin. Ensimmäisellä kierroksella kuitenkin Viljamin vauhti oli omaa luokkaansa ja johti jo puolella kierroksella ennen 1. tankkausta. No polttoaine loppui ajassa 4.45 eli vauhti tarvitsi polttoainetta enemmän kuin olin laskenut. Pari kierrosta jäljessä Viljami pääsi matkaan taas. Hän ajoi kaikki kiinni ja jäi 1,7s. voitosta, finaaliin kuitenkin. Finaalissa taas toitotin tasaisen ajon tärkeyttä. 8 paikalta hän alkoi napsia sijoituksia tasaiseen tahtiin, lopputulokseksi tuli 3. sija. Tony Raikas voitti ja Teemu Saarinen oli toinen. Tutkalla mitattiin huippunopeuksia, Tonylla ja Teemulla nopeudet olivat 95 km/h ja Viljamilla 90 km/h.
Helsinki
4. osakilpailu ajettiin 27.8. Helsingissä. Kouvolan jälkeen oltiin laitettu auto näyttelykuntoon ja otettiin tositoimiin vasta kisa-aamuna. Luotimme autoon täysin. Viljami ei treenannut polttisrataa ollenkaan ennen kisaa. Aamun treenit oli taas vähän hankalaa, mutta viimeisessä alkuerässä Viljami ajoi suoraan finaaliin neljänneksi nopeimmalla ajalla, taas ajettiin alkuerät samanlaisilla renkailla kuin finaalissa oli tarkoitus ajaa. Finaali oli sitten tapahtumarikas. Teemu Saarinen lähti menemään omia menojaan ja Tony Raikas peesas perässä. Viljami taisteli tiukasti sijoista 3-5, kunnes poistui pensaaseen (kaasu hirtti pari kertaa täysille/ radiohäiriö??) No sen jälkeen Viljami aloitti takaa-ajon. Totesin, että tolla ajolla renkaat ei kestä maaliin saakka, mutta olihan se hyvä purkaa kiukkua pois. Aika moni vaihtoi renkaan (oikea takarengas). Olin laskenut pääsevämme maaliin yksillä renkailla kun Viljami ajaa pehmeästi, mistä ei ollut tietoakaan. Yht´äkkiä kuulutettiin , että Viljami johtaa kisaa. Heti takana oli kuitenkin sekä Tony uusilla renkailla että Teemu. Molemmat pääsivätkin ohi kunnes Teemulla särkyi vaihteen rattaita muutamaan otteeseen ja jäi lopulta tien varteen. Loppuen lopuksi Viljami ajoi toiseksi vain reilun kierroksen Tonyn takana. Oikealla puolella oli 2 mm rengasta jäljellä. Lisäksi olin ollut hidas tankkauksessa, Ola huomautti. Finaalissa 8 kuskia ajoi yli 114 kierrosta ja tämä kuvaa hyvin nykyisten autojen ja moottorien (polttoaineiden) laadun. Täytyy siis oikeesti ajaa kisaa koko 45 min ajan eikä vain kruisailla maaliin. Kustannukset meidän kisassa oli 1 l pottoainetta n 10e, 1 kpl hihna n 16 e (meni kolarissa), 2 settiä renkaita a 28 e sekä 1 kpl tulppa 5 e, vaihdoin varmuuden vuoksi kun kone oli ollut piikillä viimeisessä alkuerässä.
Kauden lopputulos oli SM-sarjassa upea 3. sija, kokemusta tuli runsaasti. Ensi kesänä on tarkoitus testata autoa enemmän ja treenata ratoja etukäteen ja kokeilla mihin vauhti sitten riittää. Luokkaan on tulossa lisää porukkaa ja uskon osallistujamäärien liikkuvan 30 ja 40 välillä. Tämä on rata-autoilua parhaimmillaan.
