Keraamisista laakereista on tullut vain hyvää palautetta, paitsi viime kesänä Turussa. Kahdelta kuljettajalta hajosi kytkinlaakerit, Kallella tosin vaikutti myös kiven luiskahtaminen kytkinkellon ja päärattaan väliin, joka sitten mursi laakerit. Pohdittiin myöhemmin Mikan laakereiden rikkoutumisen syytä ja yksi teoria keksittiin seuraavissa Turussa ajetuissa kisoissa. Nimittäin Kallella meni jälleen keraamiset laakerit rikki, vaikka muualla ja muilla (paitsi Mikalla ja Kallella Turussa) ne tuntuvat kestävän isältä pojalle.
Katselin Kallen ajotyyliä ja huomasin seuraavan poikkeavuuden; poikkeavuus johtunee pääasiassa Turun radan syheröisyydestä.
Pehmeällä kaasulla, kytkintä luistattaen, eli ajaen mutkaosuudet kytkimen kiinniottokierrosluvun lähellä, suhteellisen hitaasti, nousee kytkinkellon lämpötila niin korkeaksi, että laakereiden suojusten ja voitelurasvan lämpötoleranssi ylittyy. Maksimihan on 175 celsiusta. Vaihdettiin Kallen autoon metallikuulaset laakerit, ja homma toimi.
Miksi sitten metallikuulaset kestävät, mutta keraamiset eivät? En tiedä, koska en ole asiaa testannut, mutta näin asian mietimme: kun kytkinkellon lämpötila nousee, niin ilmeisesti keraamiset kuulat eivät johda lämpöä laakerin kehien välillä samalla lailla kuin metalliset. Metallikuulat siirtävät lämmön ulkokehältä sisäkehään ja kampiakseliin.
Voisiko siis olla niin, jos keraamiset ei kestä, että Turussa pitää joko valita pienempihampainen kello, matalammalla tai korkeammalla kiinniottava kytkin tai ajaa kovempaa niin, että kytkin ottaa kiinni ja lämpöä ei muodostu ja sekin, joka muodostuu, viuhuu pyörivän kytkimen viskaamana taivaan tuuliin.
Hoke on malliesimerkki kaverista joka ajaa keraamisilla laakereillamme niin kauan, että minuakin hirvittää (ei tee hyvää bisnekselle, jos kaveri ostaa kaksi kytkinlaakeria joka toinen vuosi :lol: . Ja vaikka kytkinkello hehkuisi punaisena, niin laakerit toimii. Ilmeisesti Hokella tulee huomattavia lämpökuormituksia kelloon, mutta lämpö johtuu kiinni olevien palojen kautta muualle kuin laakereille.