Eipäs ole kisakävijät tarinoineet, mutta pistetään muuta sananen omasta seikkailusta.
Ensimmäinen kosketus Itävallassa kauko-ohjattaviin oli tienreunojen ruohonleikkurit. Ne olivat ilmeisesti reunustojen kaltevuuden takia kauko-ohjattavia ja telavetoisia. Pojalle siinä hyvä kesätyöpaikka (talvella ei ruoho kasva).
Kisa alkoi osaltamme hieman epäonnisesti. Ensin oli 15 minuutin vapaa harjoittelujakso. Tuomas lippasi alkuvaiheessa täysvauhtisessa asfaltoidussa kaarteessa ja auto tuli peräänajetuksi katollaan maatessaan. Auto sammui hetikohta ja teki sen vielä pari kertaa. Aluksi epäilin uuden polttoaineen takia säätöjen olleen pielessä, mutta tulppa siinä rytäkässä sitten lopulta meni. Jatkossa Werks lauloi todella hyvin. Rytäkässä meni myös takaiskarin varsi vääräksi, joten ajo oli normaalia pomppuisempaa.
Aika-ajot meni ihan ok varsinkin ajamisen suhteen. Autoa säädettiin koko ajan ja se oli lopussa jo erittäin hyvä. Siinä missä paikallisten (lue keskieurooppalaiset tasamaa krossiautoilijat) autojen vauhti ei muuttunut kisan aikana juuri mihinkään, meidän vauhti ja sijoitus parani kisan edetessä. Yksi eräkierros meni piloille regulaattorin hajoamisen takia. Neljä loppuun ajettua alkuerää Tuomas ajoi kaatamatta kertaakaan. Tulos oli 112!?
180 kuskista em-turisteja oli 20 kpl. Loput oli sitten tosikkoja. Alkuerissä koko tuo sakki ajoi 30 sekunnin sisään. Noin 5 äijää oli aina samalla sekunttiluvulla. Eli pieni virhe ja sijoitus tippui kymmenissä.
Ajosuoritteilla ei tullut niin suurta eroa kuin setupeilla. Rata oli siinä mielessä tylsä, että oikeastaan oli vain yksi paikka, missä oli vaihtoehtoja. Yksi nyppysarja mentiin joko hyppäämättä tai riskillä hypäten kurvaan. Radassa oli hieno pääsuoran jälkeinen kallistettu asfalttimutka. Virheestä auto mätkähti suojaseinään kuin kaukalossa ikään. Mutta setuppi piti olla kohdillaan, jotta auto ei soutaisi kiristyvissä ja aukeavissa mutkissa tai ettei pidosta mennyt etukautta ympäri. Tuohon viimeksi mainittuun ongelmaan kaatui Aigoinin Em voitto.
Nousufinaali oli 1/64. Samaan finaaliin tuli suomalaisista Arto. Finaali alkoi hyvin, mutta päättyi hypyn jälkeen kaasuservon junttaantumiseen. Nousijapaikalta ja setuppi selvästi kohdillaan. Kuski katsomoon ja minä moottorin kokeilupaikalle tankkia tyhjäksiajamaan. Ronklasin sitä servoa ja se tokeni. Pistin myllyn käyntiin ja etsin Tuomaksen katsomosta. Piti vähän maanitella, mutta tuli kuitenkin ajamaan. 9 minuutin kierroksen jälkeen ajoi loppuajan. Oltiinhan sitä EM kisoissa. Servo oli muuten muutaman litran ajettu yksilö. Loppusijoitus 120. Tavoite oli 100 sakkiin, johon uskoakseni olisi menty ilman vikaa. Kisa oli osaltamme oli jo perjantaina.
Lauantai rcturisteltiin kisapaikalla. Odotin varsinkin finaalista huippujännittävää tasaisuuden vuoksi, mutta se oli enemmänkin "junakilpailu erinopeuksisilla junilla". Semit sen sijaan oli mielenkiintoisia taisteluita. Isois kisois ajotaidon lisäksi korostuu korvien väli. Moni nopea kuski menetti jatkopaikan itsensä takia.
Finaaleissa oli paikalliset nostajat. Varsinkin perjantain finaaleissa oli nostajien taso hieman arveluttava. Yhtään niin huonoa nostajaa ei ole Suomessa nähtykään. Menetelmää ehkä voisi kuvata suojatiekäyttäytymiseksi - katse ensin oikealle, sitten vasemmalle ja vielä kerran oikealle, jos ei autoa ihan varmasti näy niin voi nostamaan LÄHTEÄ. Puolustukseksi sanon kuitenkin, että nostajat oli selvästi koulutettu ettei auton pohjaan koskettu. Mutta ei pidä kaataa! Eikä nostajat kisoja pilanneet! Jos luulet, että harmaapäinen mummo tai pappa on kekkeä nostaja niin ole hölmö ja kaada.
Järjestäjät olivat nähneet suurta vaivaa alueen laitossa varsinkin kun sateet teettivät lisätöitä. Pienen kunnan pururadan verran oli haketta ajettu alueelle.
Meillä oli hyvä reissu. Suomalaisilla oli taas hauskaa yhdessä.
Kuvia ja videota otin. En lupaa, mutta yritän niitä netittää.
Täältä tähän kunnes lisää juttua tulee mieleen.
