Tässä threadissa varmastikin voi myös keskustella noista elokuvista, joten minua kiinnostaisi tietää mikä tuosta American history X:stä tekee niin useissa paikoissa ylistetyn elokuvan? Paitsi että se on "just se elokuva missä se kaverin pää murskataan katukivetystä vasten"?
Omasta mielestäni elokuva on tarinaltaan melko kliseinen, ja piirre vain korostuu loppua kohden mentäessä. Toki Norton on hyvä roolissaan, eritoten poseeratessaan öisellä kadulla kädet niskan takana, mutta se ei vielä riitä. Näyttelijä on toki kannuksensa hankkinut, sitä en kiistä, mutta minusta se tapahtui paremminkin vasta Fight Clubissa.
Ehkä eniten häiritsee elokuvassa sen pakonomainen opetuksellisuus, mutta se johtunee lähinnä siitä että uusnatsismi on lähes pakko aina esittää samalla tavoin, ettei elokuva joudu levityskieltoon natsimyönteisyden tai antisemistismiin yllyttämisen johdosta. Eli lopputulos on likimain sama kuin kahdessa muussa saman teeman elokuvassa, Romper Stomperissa ja The Believerissä. Eli alussa päähahmo näytetään lähes ihailtavana, kovana kaverina, eikä aatemaailmaa kyseenalaisteta, seuraavaksi homma lähtee laskuun, kaveri saa kunnolla kyytiä, ja lopulta ymmärtää ettei hän voi elää enää siten vaan hankkii vaimon, farmari-volvon, kivan pätkän rivitaloa ja pari kultaista noutajaa, joiden vierellä poseerataan loppukohtauksessa. Vaimo on tietysti maha pystyssä. Joo.
Takaisin elokuvaan, ei se läpihuono ole suinkaan, aivan loppu on oikeasti pysäyttävä, ylipainoinen laulava arjalainen pakettiautossa on tietysti hauska ja vankilan suihkukohtaus saa ainakin minut pysymään kaidalla tiellä. Peruskuvio on kunnossa, mutta lopputulos kärsii pahasti tehdyistä kompromisseista. Pienenä kuriositeettina, jos muistan oikein: lopussa Norton pikkujeljensä kanssa rullaa superkliseisessä kohtauksessa vanhat hakaristiliput seiniltä rullalle, saattaa jopa laittaa jonnekin kaappiin piiloon. Miksi ihmeessä, talteen myöhempää käyttöä vartenko, tuleeko neljäs valtakunta sittenkin?
