"en sentään ollut viimeinen"
Niin, siinäpä tämän ja muidenkin yksilölajien suurimpia jarruja onkin. Siinä missä monessa muussa maassa kisat ovat täynnä vasta-alkajaosanottajiakin, meillä Suomessa pelätään hirvittävästi sitä, että jää viimeiseksi. Eikä uskalleta osallistua. Me suomalaiset olemme nykyisin kummallista pelkurisakkia.
Vaasalaiset junnut olivat tässä suhteessa aivan valioporukkaa, parempaa saa Suomesta hakea!
Olen ihan oikeasti sitä mieltä, että TJ-luokan suurin sankari on aina hän, joka jää tuloslistalla viimeiseksi. Siksi, että hän on osallistumisesta päättäessään tiennyt, että mahdollisuuksia kärkeen ei ole, vaan kisassa kamppaillaan viimeisistä sijoituksista. Silti hän uskaltaa tulla mukaan. Siinä, missä useimmat ovat pelkureita, eivätkä uskalla.
Kaikki kunnia viimeiselle sijalle!
Itse olen monasti ollut viimeinen, mutta aikuisella iällä osaan siihen suhtautua. Isäpappana olen myös aikoinaan saanut katsoa samaa juniorin kohdalla, ja tiedän, että se on kova paikka. Sitä ei yhtään helpota "en sentään ollut viimeinen"-kommentit!
Esitän vakavasti harkittavaksi TJ-luokan viimeisen palkitsemista siten, että kisasta jää hänelle hyvä mieli: vapaalippu (ilmainen osallistuminen) seuraavaan kisaan, ja lisäksi isoin karkkipussi, mitä kaupasta löytyy. Tai jopa kauppiaiden vuorotellen sponsoroima kunnon esinelahja, kuten moottori, akku, renkaat tms.