Tässä tämä, nyt on rekan nuppi kasassa. Kasaaminen oli helppoa, mutta koosteessa on huomioitu vaiheet jotka, voisivat olla vasta-alkajalle haasteellisia. Ohjeet ovat niin selkeät, että uskon rakennussarjalla harrastamisen aloittamisen olevan täysin mahdollista. Lisäksi käyn läpi sääntöjen mukaiset parannukset.
Aloitin korin maalauksesta. Aihio josta leikataan ohjaamon osat ja etupuskuri kannattaa leikata osiin ennen maalausta, jotta maalia pystyy suihkimaan riittävän kaukaa. Korin leikkaaminen ei onnistu ilman tukevia ja teräviä suorateräisiä saksia ja kaarevateräisiä lyhyitä korisaksia. Lisäksi reameri reikien tekoon koritolpille on hyvä olla. Korin paloja lopulliseen muotoon saksiessa kannattaa paksusta materiaalista koostuvissa kohdissa leikata turhaa materiaalia paloittain pois tieltä, jotta lopulliset reunat jäävät siisteiksi. Kori pysyisi kasassa mukana tulevalla kaksipuoleisella teipillä, mutta tukevuuden vuoksi varmistin liitokset koriliimalla.
Rungon kasaaminen ei vaadi suurta satsausta työkaluihin, ristipäämeisselit kokoa ph1 ja ph2 riittävät täysin vakioon kokoonpanoon. Palloniveliä ja öljyiskareita varten 2mm kuusiokoloavain on tarpeen, samoin laadukas 1.5mm avain varmistaa pinjonin ruuvin pitkäikäisyyden. Ensimmäisessä kuvassa ihmettelin muovisia vetoakseleita jotka kestävät vakiosähköillä moitteetta. Halpoja materiaaleja on kuitenkin käytetty suunnitelmallisesti, esim. moottorilevy on kuituvahvisteinen ja ripustuksen osat ovat suoraan sanottuna pehmeitä. Kasaamisen alku on haastavin, isorattaan akseleineen ja pidätintappeineen sekä kardaanin pujottaminen vaati hieman sorminäppäryyttä. Isoratas on pujotettava paikalleen kuvan mukaisena ja vasta paikalleen mennessä pidätintappi siirtyy uraansa.
Moottorin ajoin sisään vesilasissa, tällöin kipinöinti ei pääse heikentämään hiiliharjojen sähkönjohtavuutta. Huolellinen kuivaus ja liukulaakerien öljyäminen ovat ehdottomia. Moottorin kaveriksi paikalleen laitoin vakiota vastaavan 19 hampaisen pinjonin joka on teräksinen, vakio vastaa kovuudeltaan tinaa. Tamiyalle tuttuun tapaan kitin mukana tulee liukulaakerit voimansiirrolle, niiden tilalle kuulalaakerisarjan hankkiminen on itsestään selvyys. 5x11x4mm kokoisia laakereita tarvitaan 12 kpl ja 8x12x3,5mm tasauspyörästöihin 4 kpl.
Takadiffin täyttäminen vaseliinilla on tämänhetkisen tiedon mukaan nopein ja helpoin radalla. Notkea silikoniöljy tuskin pysyisi pitkään sisällä. Eteen laitoin ”paksuudeltaan” 1 000 000cst silikoniöljyä, jonka valuttamisessa paikalleen juotosapukäsi avustaa kuvan mukaisesti. Setupit meillä ja maailmalla vaihtelevat +- 500 000cst. Tukivarsien liikkuvuudessa ei ollut ongelmaa mutta tämä kannattaa varmistaa kasatessa. Pienen määrän rasvaa laitoin muovisiin saranatappeihin. Ennen tasauspyörästöjen kansien kiinni ruuvaamista kannattaa varmistaa, että diffit ovat ohjeen mukaisesti oikein päin, tässä on mahdollista tehdä virhe jonka välttää helposti. Etutukivarsien pallonivelet vaativat jonkun verran voimaa ja voitelua paikalleen asentumisessa. Ne liikkuvat herkästi, kun ovat kokonaan kuopissaan.
Iskunvaimentimet ovat sauma kehittää teknistä etumatkaa kanssakilpailijoihin. Alun perin m-chassis -mineihin tarkoitettuihin Yeah racingin alumiini-iskareihin liimasin männistä yksireikäiset ja laitoin 50wt öljyä. Muiden setupeissa reikiä on ollut 2/3 ja öljyt 80wt paikkeilla, aika näyttää osuinko oikeaan. Jouset ovat vakiot. Suosittelen kyseisten iskarien pallokuppien kierteisiin rasvaa, ovat piukat ja mukana tulevien pallomutterien tilalle 4.8mm palloniveliä noin 6mm kierteellä sen 8kpl. Kuvasin vakion ohjausvarren viereen kahdesta keskipitkästä pallokupista, shimmistä ja matoruuvista koostuvan ohjausvarren, joka on pituudeltaan identtinen alkuperäisen kanssa. Kyseinen rakennelma vaatii edellä mainittuja palloniveliä 4kpl. Vakiot ohjausvarret ja olkapääruuvit hiertävät jousituksen liikkuessa. Tamiyalla on ohjausvarsiin valmis optio -paketti.
Sähköissä ei mitään mullistavaa, paketin nopeudensäädin, Sanwan vanha kunnon mx-v ruori ja noin 5kg/cm vääntävä metallirattainen Savöx, komponentit hoitavat hommansa. Ohjausservon ruuvivalikoimaa kannattaa verrata servon mukana tulleeseen nysään. Kuvasin johtonipun, jonka sulloin vastaanottimen alle ja noparin viereen. Muiden ratkaisuista en tiedä, mutta vastaanottimen hyödyntäminen pidikkeenä vaikutti kätevältä.
Renkaat ovat paketin mukaiset isoprofiiliset rinkulat. Inserttejä mukana ei tule. Leikkasin kuvatun mukaisesti 1/10-krossarin takarenkaan insertin halki ja lyhensin vanteen ympärysmittaan. Vakiot takavanteet ovat herkkiä hajoamaan, m-chassis -vanteet ovat saman kokoiset, joten laitoin sellaiset taakse. Eturenkaiden ulkosyrjät kovetin pikaliimalle, taittuisivat muuten alle varmasti.
Huomenna TUA areenalle viivalle, päivitystä iskareista ja inserttien toimivuudesta seuraa.
Linkki kuviin, laatu on mitä on.
https://drive.google.com/drive/folders/13YreRwpovR0IllY_orMJRXbKAgeM7lcC?usp=sharing