Kotiin selviydyttiin rankasta sateesta huolimatta. Vaikka viimeinen kisa ajettiinkin sateella, niin se tuskin tuli kenellekään yllätyksenä ja mielestäni sateessa kisaaminen ehkäpä jollain tapaa jopa kuuluu Laukaan osakilpailuun. Sateesta huolimatta finaaleihin riitti autoja mielestäni ihan kiitettävästi. Myös palkintojenjako rankkasateessa telttojen suojassa toi mukavan tiiviin tunnelman ja ilmassa oli selvästikin kauden päätöskisan arvoista juhlallisuutta sekä siihen kuuluvaa kukoistavaa huumoria.
Suuret kiitokset järjestäjille sekä kanssakilpailijoille niin tästä kilpailusta kuin koko kaudestakin!
Omalta osalta kilpailu sujui ihan mukavasti. Tiukka vääntö niin alkuerissä kuin finaaleissakin TSP-10 -luokassa oli haastavaa ja vielä viimeisessä finaalilähdössä oli tavoitteita saavutettavana kun osakilpailun voitto oli mahdollinen 4 kuskille kiitos kelin ja sen tuomien yllättävien käänteiden. Myös sarjapisteissä Hervannan Torpedon (Risto Koskisen) kanssa peli oli auki viimeisessä finaalissa meidän kahden kesken. Niin osakilpailussa kuin sarjapisteissä tilanne kuitenkin kääntyy Mansesterin edustajan eduksi. Riston auto toimi Laukaan syvissä vesissä kuin torpedo; määrätietoisesti meni sinne minne pitikin ja ennen kaikkea ilman minkäänlaisia ongelmia, joita kaikille muille kanssakilpailijoille ilmaantui finaalien aikana.
Oma kilpailu käytännössä ratkesi toisessa finaalilähdössä, jossa kaksi kierrosta ennen maalia finaalilähdön johtoasema muuttui kolmanneksi sijaksi, kun vastaanotin alkoi reistailemaan ja auto kuoli pääsuoralle päätyen betonireunukseen. Hämmästyin tilannetta suuresti, koska sadesuojaukset autossani olivat huippuluokkaa. Avattuani sadesuojan totesin että auton sähkölaitteissa ei ole pisaraakaan vettä, mutta vastarin sisään oli kondensoitunut kosteutta. Viimeissä finaalissa oli vielä mahdollisuus parantaa sijoituksia, mutta kosteusvaurion jäljiltä kuivattu ja tiivistetty vastaanotin jatkoi vielä temppuiluaan hetkellisillä radiohäiriöillä, joiden johdosta auto kimpoili vähän minne sattui tietyissä kohdissa rataa ja kyseisssä lähdössä 3. sija oli paras mihin oli mahdollisuuksia sen seurauksena.
Miinuksia on vaikea keksiä, mutta tässä plussia:
+ Futuren teltta, jopa maassa olleet pahvilaatikot olivat kuivia pohjasta
+ Kahvio ja ennen kaikkea sen herkulliset letut
+ Rento tunnelma varikolla
+ Tiukka vääntö läpi kisan
+ Haastava keli
+ Sepon kuulutukset, laatukamaa kuten aina ennenkin
+ Corallyn sadekelin sisäkori
+/- Peltirumpu :mrgreen:
Niin ja tietenkin onnittelut Seballe, vuoden 2008 Suomen Mestarille!
EDIT: Selvennyksenä vielä tarkennettakoon, että Hervannan Torpedo ei "torpedoinut" ketään radalla kuten nimestä voisi helposti päätellä. Nimitys juontaa juurensa hänen loistavasti toimineesta sadekelin autosta, kuten yllä on kerrottu.
