Seikkailuni toiselle sijalle stanussa: !. alkuerä: 2 min. ajoa--) etukartaani poikki--) ihan mahoton ajaa, keskeytys. 2. alkuerä: ei ongelmia--) ekana maaliin 3. alkuerä: pullstartin naru ulos lähtöön startatessa--) ei starttia lainkaan. B-nousuerä: 4 minuutin ajon jälkeen takavetari poikki--) jatkoon silti (olikos) ykkös-sijalla. Semi B: 3 minuutin ajon jälkeen vastarin akku hyyty--) vaihto kesken ajon ja takas kisaan ja oisko neljäs maalissa? Finaali: ei suurempia ongelmia, liian varovaista ajoa vain--) stanun kakkos pytty.
Periksi en antanut vaikka ongelmia oli enemmän kuin riittävästi, usko kyllä oli aikas lailla koetuksella monessa kohtaa. Paras fiilis jäi tuosta B-nousufinaalin selvittämisestä kunnialla 2/3 15 min. erästä etuvetoisella autolla, jossa koneen säädöt todella rikkaalla--) tankki riitti hädin tuskin 6 min. ( normaalisti n. 9-10 min.) ja lämmöt maalissa 87 C!
Autoni sain parsittua uusilla osilla kuntoon aina erien välissä, josta kaikki kunnia niistä kuuluu Hobbylinnan Mikolle ja V-P Virtaselle, joilla oli loistava vara-osa varasto mukana, KIITOS.
Kisajärjestäjille myös kiitos hyvin organisoidusta kilpailusta, jossa tiukkapipoisuus ei todellakaan pilannut makua, vaikka pelkoa ilmassa ennen kisoja olikin.
Kierrosajoista yms. vertailuista sen ainoastaan kommentoin, että paras ja kisan nopein auto on finaalissa ekana maalissa ja sen jälkeen tulee muut vuorollaan, yksinkertaista eikö totta?
Oma autoni olisi varmasti nopeampi kokeneemman käsissä, mutta nopeuden kasvaessa myös riskit kasvaa, senhän kaikki ymmärtää, eiks je? Jotenka, jos auto on nopea yhden tai muutaman kierroksen, se ei vielä riitä, vaan sen pitää olla tasaisen nopea ja luotettava koko kisan ajan, siitä se menestys tulee silloin kun kisataan näinkin paljon välinepainotteisessa lajissa.
Kiitos ja kumarrus kaikille kanssakilpailijoille hyvästä ja rehdistä kilpailusta kaikille rakkaan harrastuksemme (joillekin meille se on elämäntapa) parissa. Uutta putkeen taas.
