Ohessa mieleeni tulleita epäkohtia, joihin voisi mielestäni kiinnittää huomiota:
- Kilpailupäivän pituus (Kauhavan kilpailukutsu ilmestyi juuri äsken. Paikalla pitäisi olla kello 07.30-20.00. Tähän lisättynä matkat ja majoitukset ja pakkaamiset yms.) Mun duunikaverin poika pelaa paikallisseurassa potkupalloa. Jos niillä on lauantaina peli, niin harrastuskerran pituus on ehkä kello 12.00-16.00 ja lisäksi ne pelailee vaan tässä lähiseudulla (kauimmainen paikka taitaa olla 50km päässä). Kumpikohan harrastus on lapsiperheen juniorin vanhemmille mieluisampi??
- Kilpailupaikkojen ulkonäkö/yleinen viihtyvyys. Suomessa on Vaasan sähkökrossirata, joka on kuvien perusteella hienon näköinen. Asvalttiradoilla tilanne on keskimäärin kohtalainen/välttävä, krossiradoilla olosuhteet vastaavat liian usein armeijan leiriolosuhteita/rakennustyömaaolosuhteita. Tämä kohta on siis taas tarkoitettu luettavaksi uuden mahdollisen harrastajan näkökulmasta, jotka eivät ole vielä päättäneet mitä lajia heidän perheensä rupeaisi harrastamaan (lapsiperhe ei voi viettää kokopäivää sellaisessa paikassa, missä ei ole vessaa jossa on juokseva vesi, se sensijaan kyllä onnistuu että isä ja poika käyvät illalla töiden jälkeen pari tuntia pörräämässä sillä uudella Trukilla silläaikaa kun äiti käy muiden lasten kanssa kaupassa) Itse olen tietoinen olosuhteista ja hyväksynyt ne täysin, tämä ei siis ole minun purnaamistani siitä että kaiken pitäisi olla hienompaa ja mukavampaa. (Uusia ratoja minulle tänäkeväänä ovat olleet Lahti ja Tampere, molemmat tosikivoja ratoja ajaa ja harrastaa)
- AKK/lisenssit: Satunnaisia uusia naamoja näkyisi kisoissa enemmän, jos kisoihin tuleminen olisi helpompaa. Finnish-open sarja on hyvä sarja siinä mielessä että sinne ei tarvitse lisenssiä, eikä Efrapilliä, ei tarvitse osata ilmoittautua Kitissä, eikä sarjalla ole mitään mestaruusstatusta. GT-8 luokka oli melkein tulossa ratapuolelle vastaavaksi helpoksi luokaksi aloittaa kisaaminen, mutta viimehetkellä se muuttui kuitenkin aloittelijan kannalta liian viralliseksi luokaksi, jotta sitä voisi käydä koklaamassa sillä Jumbon Kyoshokaupasta ostetulla RTR-autolla ilman sitoumuksia.
- sarjamuotoiset kisat/yksittäisiä irrallisia kisoja===> Edelleen se lapsiperheen äiti on se joka asioista päättää siellä kotona. Se äiti ei halua sitoutua mihinkään kovin pitkäaikaiseen eikä kovin pitkällä kalenterissa olevaan juttuun. (Tilanne on ihan sama riippumatta siitä onko se uusi harrastaja niiden pienten lasten 30v isä vai se 12v poika) Kaikilla näillä sarjamuotoisilla SM-kisaformaateilla on perusajatuksena se että kilpailija sitoutetaan/pakotetaan kiertämään koko sarja, jotta kilpailunjärjestäjät saisivat varmasti pidettyä ns. täysiä kisoja, joissa on maksimimäärä osallistujia. Tai siis niin että kaikkien jotka ajavat kilpaa, niin niiden on pakko tulla joka kisaan, jotta eivät menetä paikkaansa hyvässä alkuerässä yms. Tämä palvelee ihan hyvin ns. aktiivikisaajaa, joka kuitenkin käy kaikki kisat läpi. Se vaatii kuitenkin perheeltä sitoutumista, joka on sille perheenäidille se punainen vaate..
- Ns. harrastajille tarkoitetuissa edullisissa "merkkiluokissa" (Tamiya-Mini, Jerry-Vintage, Mika8R-GT ja sen oheisluokat yms..) ei pitäisi mennä liian tarkkaan kalustonrajaamiseen (sähkömoottori/akku). Se johtaa siihen että aloittelijan on vaikeampi päästä mukaan kisaan. Nämä kisat voittaa kuitenkin joku pro-jamppa riippumatta siitä millä kaikille-sama-moottori-ja-akku vehkeillä ajetaan. Eli pitäisi ajatella vain sitä että sen aloittelijan auton pitää kelvata sellaisenaan siihen kisaan, jos halutaan että hän yleensä osallistuu.
- Pro-harrastajien kisaaminen pitää olla samanmuotoista, kuin mitä se on ulkomaan arvokisoissa, mutta uusien harrastaja-kilpailijoiden suhteen mielestäni pitäisi lähestyä tätä asiaa toisella tapaa. Tämä harrastus kilpailee suosiosta muiden ajanvietteiden/harrastuksien kanssa ja jos ei se ole tarpeeksi viihteellistä, mukavaa ja helppoa, niin moni perhe valitsee viikonloppujen ajanvietteeksi jonkun muun lajin joka vaan tuntuu kivemmalta.
-A-
