Kisa oli onnistunut, ja järjestelyt pelasivat hienosti. Onnea hyvistä suorituksista varsinkin "uudelle tasolle" nousseille, Juha-Pekalle ja Laurille!
Murmeliauto-esitys oli hyvä! Seurasin radanreunustalla olleiden reagointia: alkuhämmästyksen jälkeen ne olivat järjestään positiivisia ja kaikki pitivät murmelia hauskana. Näin pitää ollakin, että joskus saadaan peliin huumoria ja yllätyksiä. Lajin ryppyotsaisuus tarvitsee kevennystä. Jokaisen sopii mietiskellä, olisiko itsestä vastaavan jutun järjestämiseksi. Ei löytyisi kovin montaa.
Kiitos murmelikuski!
Jäin jälkeenpäin miettimään yhtä seikkaa. Kuuluttaja ei sanallakaan noteerannut murmeliautoa, vaikka oli varmasti yhtä hämmästynyt kuin kaikki muutkin. (Huom. en tiedä enkä välitä, kuka sillä hetkellä piti mikkiä. Heitähän oli kai useita.)
Jos kuuluttajalla olisi ollut vähänkään rohkeutta, olisi hän lohkaissut jotakin murmelista, eikä sen keksiminen olisi ollut vaikeata. Mutta hän oli hiljaa, ja se kertoi paljon.
Hän oli hiljaa siksi, että hän oli epävarma. Vaikka murmeli varmasti hänenkin mielestään oli hauska, hän ei vielä tiennyt, mitä mieltä "virallinen" mielipide oli tapahtumasta. Saako se kenties tuomion ja paheksuntaa? Kuuluttaja ei uskaltanut heittää peliin yhtään mitään, koska ei tiennyt, mitä mieltä hänen tulee siitä olla. Vaatii nimittäin rohkeutta uskaltaa olla asioista omaa mieltä, ja näyttää se.
Tämä kuvaa lajimme tämän hetken tilannetta. Omaa mielipidettä ei saa olla tai sitä ei uskalleta esittää. Tämä ei tietenkään koske kaikkia, mutta valitettavaa on, että mitä "ylemmäs" noustaan, sitä enemmän mielipiteet muodostetaan muiden kuin omien korvien välissä. Surullista.
Voisin muuten vaikka lyödä vetoa, että kisan jälkeen on jollakin suunnalla mietiskelty, löytyykö pykäläviidakosta mitään, mitä voi soveltaa murmeliautoon tai sen kuljettajaan, tai että "onkohan meitä vastaan nyt esitetty jokin hyökkäys."
Sekin kuuluu taudin kuvaan.
