Oltiin tänää kahden kuskin voimin Winterjumpseissa.
Kolme kertaa ländistä ohi, saldona: yksi repeytynyt pohjalevy ja selkäranka + etu tukivarsi + 1 kpl moottorin roottoreita säpäleiksi.
Huomio:
Lazerin runko vääntyy ilmeisesti jotenki vammasesti isossa iskussa. Se purkaa voimat moottoripukin kautta moottoriin ja moottori pohjaa maahan. Betonille ländätessä lopputulos on joko roottorin akselin vääntyminen/katkeaminen tai magneetin säpäleiksi meno. Näbbärää!
Olin kirjoitellut juttua ekasta WJ:stä, niin kirjoitetaan nyt toisestakin osakilpailusta:
Kisat oli Vaasassa ulkorataa muistuttavalla isolla radalla, Botniahallissa, tekonurmipohjalla. Hyppyrit ja ländit oli päällystetty matolla.
Auton säätö oli vielä aika pahasti hakusessa. Jäykemmillä jousilla ja maavaran säädöllä koitin saada auton kallistelua vähän hallintaan, mutta ilmeisesti olisi tarvittu kallistuksen vakaajia niin kovavauhtiselle radalle. Niitä ei vielä ollut meikäläisen pakissa saatavilla, niin ilman piti tulla toimeen.
Heti ensimmäisissä harjoituksissa kävi selväksi, että vauhti ei riitä viidellä NiMH-kennolla, 6,5 lankaisella Speed Passionin Competition V2:lla, 17t pinionilla ja 78t spurrilla. Vaihdoin kaverilta lainaan saadun Speed Passionin LiPO:n NiMH:ien tilalle. Vielä kannettavalla Sidewinderiin ennakkoa pykälä lisää, niin alkoi pääsuoralla vauhti piisaamaan.
Tuli todettua, että harjoitukset ja alkuerät eivät vielä aivan riitä tällaiselle aloittelijalle auton säätöön, aikaa olisi tarvittu enemmän. Finaaleissa jäädytin setupin, että pystyi keskittyä ajamiseen.
Hajonneet osat:
- Etutukivarsi poikki, kun harjoituksissa meni isoimmat nokasta hyppy hieman sivuuna ja perä osui ländin reunaan ja siitä piiskalla keula ländistä sivuun tonttiin. Ei muutaku uutta tilalle.
- Viimeisen alkuerän aikana hyppäsin sitten samanlailla ohi matalammasta pöydästä. No siinä ei käynyt muuta kuin king pin korkkasi ohjauspalasta irti ja en olisi huomannut edes sen puuttumista, ellen olisi erien välillä kokeillut ohjauksen välyksiä. Muistin hypänneeni ohi erän aikan siinä kohtaa ja kävelin ländin viereen hakemaan irronneen ruuvin ja ruuvasin uuden ohjauspalan paikalleen.
Pohjalevy ja selkäruoto oli vaihdettu Carbon Composite versioon ensimmäisen WJ:n jälkeen ja se tuntuu selvästi kiertojäykkyydessä. Eikä enään tuossa lainaamassani viestissä mainittua fleksaamista tapahdu.
Tässä meikäläisen ZX-5.
Sidewinderin tuunausta kannettavalla.
Pirun siisti reissu ja rata oli todella maukas.
Seuraavat kisat, mihin otan osaa on näillä näkymin Lippulaivan WJ-kisat.
Katsotaan jos sitä ennen vielä ehtisi upgreidailla vähän autoa. Ainakin alumiinia on tulossa lisää ja iskarit pitäisi varmaan vaihtaa parempiin...
Tässä vielä videota ko. skaboista.