Olen CAi:n kanssa samalla linjalla, että tuomarointia on syytä tiukentaa. Itse olen kanssa aloittelija enkä vielä tiedä milloin olen syypää kolareissa ja milloin en.
Mäntsälässä, varsinkin toisessa TJ:n b-finaalissa oli sellainen romuralli käynnissä, että oiekin hirvitti. Yksi syyllinen varmasti löytyy kun katsoo peiliin, mutta olisi todella tarpeellista tietää milloin tulee tehtyä moka, että osaa varoa vastaisuudessa.
Pistänpä tähän "tuomarin näkökulmaa" 3-4 harjoitustuomaroinnin tuomalla suurella kokemuksella.
Ensimmäisessä A8-kisassa tuomarin linja oli lempeä, ja jaossa oli vain huomautuksia. Tämä siksi, että mukana oli useita ensikertalaisia, joille emme halunneet aiheuttaa lisästressiä. Huomautuksista kisaajat kuitenkin tiesivät tuomarien olevan mukana pelissä, ja jo silläkin on selvästi vaikutusta.
Mäntsälän kisassa tuomarointia ei ollut, mutta sama kävi siellä mielessäni, että tarvetta olisi ollut. Ei ekakertalaisten vuoksi, vaan siksi, että kokeneetkaan kisaajat eivät anna aika-ajoissa tilaa nopeammille. Tähän tulen itse puuttumaan entistä enemmän, jos vielä tuomarina olen.
Usean auton joukkokolarit ja nopeat perättäiset törmäilyt ovat erittäin vaikeita tuomaroida. Juuri siksi niissä rytinäerissä, joissa kilpailijoiden mielestä tuomarin pitäisi antaa kuulua itsestään kaiken aikaa, hän onkin pääasiassa hiljaa.
Tuomari voi olla tilanteen tasalla ainoastaan silloin, kun hän on seurannut tapahtumien kehittymistä alusta asti. Ja kun hän on niin tehnyt joidenkin autojen kohdalla, hänellä ei voi olla mahdollisuutta tuomita sitä, mikä tapahtuu samanaikaisesti jossakin muualla. Tästä johtuvat useimmat kitkerät kokemukset siitä, miksi sai peräänajosta rangaistuksen, mutta kun joutuu itse peräänajetuksi, siitä ei rangaistakaan ketään.
Tuomari voi siis hallita vain pienen osan tapahtumista, ja se pitäisi kisaajien aina ymmärtää. Eihän voi etukäteen tietää, missä joku on kohta kärsimässä vääryyttä.
Kuten aiemmin jossakin on todettu, tuomarin ei myöskään pidä ymmärtää itseään rankaisijaksi, vaan oikeuden jakajaksi silloin, kun joku on syyttömästi kärsinyt.
Lyhyen tuomariurani aikana olen jo saanut maistaa täysin asiatonta poskensoittoa, aikuis-kuskilta, pelkän huomautuksen johdosta, jonka oli itse ansainnut. Tuomarointi on arvokasta työtä ja siinäkin voi päästä kokemaan onnistumisen tunnetta, mutta lapselliset mussuttajat vievät siitä hommasta äkkiä mielenkiinnon pois.
