Olisikohan tuosta apua?
Jouset ja iskunvaimentajat:
Kun krossari hyppää yli metrin korkeuteen ja laskeutuu useamman metrin päähän, on tärkeätä, että iskunvaimentajat ja jouset mahdollistavat autolle mahdollisimman hyvät edellytykset laskeutua kontrolloidusti. Samojen jousten ja iskunvaimentajien pitäisi myös viedä auto nätisti pienempien töyssyjen, oksien, kuoppien, kivien jne. yli mahdollisimman tehokkaasti. Ja, jotta asia ei olisi näinkään helppo, niin samojen iskunvaimentajien ja jousien pitäisi vielä mahdollistaa autolle mahdollisimman sujuva kulkeminen käännöksissä ja suoralla. Rata- ja touring-autoissa asia ei ole aivan näin monimutkainen, koska näiden ei tarvitse mennä hyppyreistä. Pieniä töyssyjä iskunvaimentajien täytyy kuitenkin pystyä käsittelemään ja erityisesti käännöksissä näiden vaikutus on tärkeätä. Varsinkin iskunvaimentajien ja jousien valinta on autossa puhdas kompromissi. Mikään yhdistelmä ei ole yleispätevä kaikenlaisiin tilanteisiin.
Iskunvaimentajat:
Iskunvaimentajien tehtävänä on kontrolloida auton jousitusta. Kun jouset pitävät auton rungon irti maasta, iskunvaimentajat hidastavat jousien liikettä. Tämä iskunvaimentimien vaimennuskyky vaikuttaa auton reagointiin mutkissa ja mahdollistaa sopivan pidon pysymisen renkaan ja radan välillä suoraan ajettaessa. Tämä vaimennuksen määrä ja jousien jäykkyys onkin sitten se suuri kompromissi. Jousen nopeus palautua alkuperäiseen asentoonsa riippuu siis vaimennuksen määrästä ja jousen jäykkyydestä.
Ensimmäinen vaimennuksen määrään vaikuttava säätötoimenpide on öljyn valinta. Melkein poikkeuksetta iskunvaimentajissa käytettään silikoniöljyjä, koska näiden ominaisuudet muuttuu vain hieman eri lämpötiloissa. Öljyjen jäykkyyksissä (tai viskositeeteissa) isompi numero tarkoittaa aina jäykempää öljyä. Yleisiä mittaustapoja on Eurooppalainen ja Amerikkalainen, joiden vastaavuudet löytyy täältä. Jäykemmän öljyn käyttäminen hidastaa auton jousituksen käyttäytymistä, jolloin auto menettää pitonsa helpommin, painon siirtyminen puolelta toiselle hidastuu ja nopeus mutkassa lisääntyy. Jäykemmällä öljyllä on myöskin sellainen positiivinen vaikutus, että autosta ei tule levoton nopeissa peräkkäisissä suunnan vaihdoksissa (esim. shikaanit). Löysempi öljy vastakkaisesti antaa auton jousituksen reagoida nopeammin radan vaatimuksiin, jolloin pito paranee, rungon kiertyminen lisääntyy ja nopeus mutkissa putoaa. Jäykempää öljyä käytetään yleensä kun rata on tasainen, nopea ja pito on hyvä. Näissä olosuhteissa jousituksen liiallinen liike heikentää auton käsittelyä. Toisaalta jäykkä öljy auttaa auton kontrollointia suurien hyppyjen alastuloissa. Jos rata on epätasainen, pito on huono tai rata on hyvin syheröinen, löysempää öljyä kannattaa käyttää. Tällöin auto pystyy reagoimaan nopeasti, jolloin renkaat pysyvät hyvin kontaktissa rataan. Jäykempää öljyä käytettäessä kannattaa harkita myös jäykempiä jousia suuren vaimennuksen kompensoimiseksi. Vastaavasti löysempää öljyä käytettäessä kannattaa harkita löysempiä jousia.
Toinen vaimennuksen määrään vaikuttava säätötoimenpide on männän valinta. Eri männissä on eri määrä reikiä ja reikien koko voi vaihdella. Suurempi reikäiset männät päästävät öljyn virtaamaan ohitseen nopeammin ja pienemmät reiät vastakkaisesti hidastavat öljyn virtausta. Vastaavasti öljy virtaa nopeammin useamman reiän läpi. Useampia reikiä (tai isompia reikiä) männissä käytetään yleensä kun rata on tasainen, nopea ja pito on hyvä. Jos rata on epätasainen, pito on huono tai rata on hyvin syheröinen, vähempiä reikiä (tai pienempiä reikiä) männissä. Niin kuin huomasitkin, niin öljyllä ja männällä on hyvinkin läheinen suhde. Esim. jos halutaan käyttää suurempi reikäisiä mäntiä, joudutaan todennäköisesti käyttämään jäykempää öljyäkin. Eli säädettäessä kannattaa keskittyä pelkästään mäntien valintaan ja pitää öljy samana tai toistepäin. Muuten asia menee liian mutkikkaaksi. Säätäminen kannattaa tehdä mäntien avulla varsinkin silloin, kun käytössä on iskunvaimentajat, joissa on iskunvaimentajien ulkopuolelta säädettävät männät (yleensä pyöritetään iskunvaimentajan vartta).
Iskunvaimentajissa on myöskin muita säädettäviä osia, josta ehkä tärkein on joustomatkanrajoittajat. Joustomatkanrajoittajat ovat oikeastaan paksuja prikkoja, joita laitetaan iskunvaimentajan varteen joko iskunvaimentajan sisään tai ulos. Sisälle laitettuna rajoittajat vähentää iskunvaimentajan kokonaispituutta ja ulos laitettuna maksimijoustomatkaa. Tätä säätövaihtoehtoa ei juurikaan käytetä, mutta joissakin krossareissa tämäkin tulee kysymykseen (esim. Asson krossarit). Sisäpuolelle asennettavat rajoittajat voivat tulla kysymykseen esim. erittäin tasaisella krossiradalla. Yleensä ainoa kyseeseen tuleva rajoitin on iskunvaimentajan ulkopuolella oleva kuminen O-rengas, jonka tarkoituksena on pehmentää iskunvaimentajan pohjaan lyöntiä tai estää auton rungon pohjaamisen suurista hypyistä alastultaessa.
Jouset:
Jousten valinnalla pystytään vaikuttamaan auton käyttäytymiseen melkoisesti. Lisäksi jäykemmillä jousilla auto reagoi nopeammin ajajan ohjausliikkeisiin. Jäykät jouset soveltuu tiukoille hyväpitoisille radoille, jotka eivät ole kovinkaan pomppuisia. Toisaalta, jos radalla on paljon isoja hyppyjä, niin kannattaa harkita jäykempiä jousia, jotta auto ei pohjaisi alastuloissa. Jos koko auton jousitusta jäykennetään tasaisesti, niin autosta tulee aliohjautuvampi ja rungon kierto vähenee. Löysät jouset ovat paikallaan töyssyisellä, isolla ja avoimella radalla. Lisäksi huonopitoisella radalla saavutetaan enemmän pitoa löysemmillä jousilla. Liian löysät jouset puolestaan tekevät autosta hidasliikkeisen. Löysät jouset aiheuttavat myös enemmän rungon kiertymistä. Vaihtamalla jäykemmät jouset eteen, niin auto on vakaampi, mutta etupito on huonompi aiheuttaen aliohjautuvuutta. Eli autoa on hankalampi saada kääntymään ja kääntösäde on suurempi. Jos taas eteen vaihdetaan löysemmät jouset, niin auto kääntyy paremmin erityisesti mutkan keskellä ja lopussa. Liian löysät etujouset aiheuttaa kuitenkin yliohjautuvuutta. Vaihtamalla autoon jäykemmät takajouset, takapito vähenee ja auton kääntyvyys on parempi erityisesti mutkan keskellä ja lopussa. Vaihtamalla takajouset löysemmiksi, pito paranee mutkissa, pomppuisissa osissa rataa ja kiihdytyksessä. Jousten valinta on siis puhdas kompromissi haluttujen ominaisuuksien kesken.
Monet säätävät jousten painetta lisäämällä klemmareita iskunvaimentajan varteen tai asentamalla puristettava kaulus alemmaksi iskunvaimentajan varteen. Tällä säädetään ainoastaan auton korkeutta. Monilla on sellainen käsitys, että tällä säädettäisiin jousituksen jäykkyyttä. Tämä ei pidä siis paikkaansa. Jousten jäykkyyttä muutetaan vaihtamalla jousia jäykempiin tai löysempiin. Eli varastossa kannattaa pitää kunnollista kokoelmaa eri jäykkyisiä jousia.
Iskunvaimentajien asento:
Eri ylä- ja ala-asennuskohdat iskunvaimentimille autoissa määrittelee alatukivarren vipuvoiman iskunvaimentajaa puristettaessa ja jousituksen progressiivisuuden. Eri asetuksilla vaikutetaan siis siihen, miten iskunvaimentaja reagoi puristuessaan. Kun iskunvaimentajat asetetaan enemmän kallelleen, niistä tulee progressiivisemmat, autosta pehmeämmän tuntuinen ja sivuttaispito kasvaa. Jos kaikki iskunvaimentajat laitetaan enemmän kallelleen autosta tulee helpompi ajaa varsinkin nopeissa mutkissa, pitoa tuntuu olevan enemmän, mutta nopeus ei välttämättä lisäänny. Lisäksi tultaessa isoista hypyistä alas progressiivisuus estää todennäköisesti auton rungon pohjaamisen. Pystymmässä olevat iskunvaimentajat puolestaan lisäävät sivuluistoa ja helpottaa auton hallintaa töyssyissä sekä nopeissa suunnan vaihdoksissa. Jos takaiskunvaimentajat ovat enemmän kallellaan kuin etuiskunvaimentajat, niin auto tuntuu agressiiviselta kääntyessä mutkiin, mutta muuten ohjattavuus on vähäisempi ja kääntösäde isompi. Lisäksi takapito on hyvä. Jos takaiskunvaimentajat ovat vähemmän kallellaan kuin etuiskunvaimentajat, niin auto kääntyy helposti ja mutkissa kääntyvyys on parempi. Jos kuitenkin takaiskunvaimentajat ovat liian pystyssä verrattuna etuiskunvaimentimiin, auton perästä tulee arvaamaton ja autosta levoton käännöksissä.
