Tunnustan itse kuuluvani tähän monilukuiseen, mutta hiljaiseen joukkoon harrastajia, jotka saavat tyydytystä uusien näennäisesti tarvittavien tarvikkeiden hankkimisesta ja omistamisesta. Retkeilypiireissä meitä kutsutaan kamahomoiksi ja itse olen ainakin ylpeä siitä. Mielestäni harrastusten merkitys on syvällisempi, kuin pelkästään tuottaa hetkellistä hyvää oloa. Harrastuksilla on myös suurempmpi mentaalinen arvo. Harrastusvälineniden omistaminen ja vaihataminen on jo itseisarvo sinänsä, joka täydentää itse harrastusksen toteuttamisesta saatavaa tyydytystä. Eikös harrastusten tarkoitus ole kuitenkin saada elämästä elämisen arvoista.
Pienoispora kuuluu jokaisen pienoismalli/radio-ohjatava-harrastajan peusvälineisiin, joten kai tämä kai esimerkiksi. Hankin oman "halpis" pienoisporan tilalle Dremelin, jonka koen olevan paljon parempi kuin kiinalaisten kilpailijoiden. Olen myös tietoinen, että parempiakin on vielä olemassa, kuten esim. Proxxon. Edellinen pienoisporani hoiti tehtävänsä kelvollisesti, mutta kuitenkin kuumui käytössä ja ääni oli erittäin rasittava. Näin ollen oli perusteltua hankkia "parempi" laite korvaaamaan edellisen puutteet. Nyttemmin harrastukseni on taas himpun verran parempaa, koska minun ei tarvitse miettiä voinko hioa vielä yhden osan ilman taukoa.
Kaiken kaikkiaan kuulostaa hyvin akkamaiselta, mutta kaikissa meissähän asuu pieni kärttyinen ämmä, vai eikö?
