Laitetaanpa oma lusikka soppaan, vaikka kaikki asiat taitaakin olla jo sanottu. Pahoittelut pitkästä postauksesta...
Ostin itselle ekaksi polttikseksi Hyper Mini ST:n, 1:12-kokoinen pikkutrukki. Tilasin samalla Hyper Mini STe:n, eli saman auton sähköversion.
Sisäänajovaiheessa meni ensin tunti-pari, että saatiin auto edes käyntiin. Ratkaiseva tekijä oli, että saatiin puhelimella kiinni kaveri, joka oli ennenkin puljannut nitrovehkeiden kanssa.
--> Opetus nro 1: hanki avuksi kaveri, jolla on kokemusta nitroista.
Sisäänajovaiheessa pääsi käymään semmoinenkin, että auto karkasi huutamaan urku auki. Tilaa oli, mitään ei mennyt rikki, mutta juosta sai reilusti. Polttiksessa veto voi häiriötilanteessa jäädä isolleen, minkä seurauksena voi sattua vauhtia ja vaarallisia tilanteita. (Sähkövehkeillä ei vastaavia karkaamisia ole sattunut.)
--> Opetus nro 2: huolehdi, että autosta löytyy faile safe (sähköinen JA kuminauha/jousi kaasariin) ja vaihda perusratkaisut vikasietoisempiin (paristokotelosysteeemi vastariakkuun, virtakytkin...), mieti missä ajat...
Aikansa ajeltua tuntui, että autohan lähtee siedettävällä vaivalla käyntiin, on hauska ajaa jne. Kaasaria sai säädellä, mutta se ei ollut ongelma, koska mukana oli nyt myös ajokaveri, joka osasi säätää. Siinä sitä oppi itsekin. Aina ei ollut tosin näin helppoa ja vastaan onkin tullut tilanteita, joissa esim. moottori sammuu säännönmukaisesti tietyissä tilanteissa, eikä itsellä ole aavistustakaan mistä homma kiikastaa.
--> Opetus nro 3: nitrovehkeissä on käytännössä jatkuvaa huollontarvetta ja joitakin osia on vaihdettava, jotta homma pelaa. Jos homma ei pelaa ja ongelma ei ratkea, muista opetus 1.
Vetostartin naru rupesi kelautumaan sisään vähän huonosti, joten käynnistely ei ollutkaan enää niin suoraviivaista. (Toisen polttiksen kanssa koko vetokäynnistin hajosikin). Ostinpa sitten pienen starttiboksin, joka oli juuri tämän kokoluokan autolle tehty. Ajoriemu alkoi palautua ja taas ajettiin jokunen kerta. Starttiboksin kanssa auton sai aina helposti käyntiin.
--> Opetus nro 4: jos oikeasti aiot ajaa, hanki starttiboksi.
Jos tänä päivänä vertaa noita kahta samanikäistä, samanlaista autoa, on polttiksen pohjalevy lähes naarmuton, klappia on olemattomasti ja pyöränlaakeritkin on alkuperäiset. Iskareita en ole ottanut auki luultavasti kertaakaan, diffeistä en ole ihan varma. Sähkövehkeessä pohjalevystä näkee, että ajettu on, ruuveja on vaihdeltu, laakereita jnejne. Olin ajatellut, että nitroilla ajamiseen riittä, kun fuilia on, mutta starttiboksiin piti tosin muistaa ladata akut, samoin hehku, joten siinä on mukana sähköauton vaivat ja lisäksi nitroauton vaivat. Myöskään ihan pihapiirissä ei viitsi päristellä, joten nitroilla ainakin itse joudun lähtemään ajamaan jonnekin muualle.
--> Opetus nro 5: tavanomaisesti sillä sähkövehkeellä ajamaan lähteminen on vaan niin paljon helpompaa. Jos hankit sähkiksen, todennäköisesti ajat enemmän sillä (eli älä osta sähkistä jos aiot ajaa polttikslla).
Omasta tallista löytyy jokunen auto ja rajuimmat vehkeet menee sähköllä. Samantyyppistä autoa kun on sekä sähkönä että polttiksena, on huomannut, että polttiksessa itse koneen säätäminen vie aikansa ja muut säätämiset jää ehkä vähemmälle. Sähkiksessä konetta ei juuri säädellä, joten säätämisaika kuluu parempia ajo-omituisuuksia hakiessa jne.
Mutta se ajaminen... kyllä noissa polttiksissa on sielua erilailla. Monesti miettii, että olisipa nastaa lähteä ajamaan, mutta kun pitäisi ladata vastari-starttipoksi-hehku, kerätä kamat ja lähteä johonkin, niin monesti sitä ottaakin vain sen sähköauton ja ajaa sillä.
Tiivistettynä:
Jos hankit sen polttiksen, koska aiot ajaa sillä, osta (käytetty) kisapirssi ja hankkiudu johonkin paikalliselle radalle.
Jos hankit sen polttiksen, koska haluat polttiksen eikä se ajaminen ole niin tärkeää, osta RTR. Saatat oppia jotain, jonka muut ovat jo kertoneet.
