Tämä projekti sai alkunsa kun sattumalta huomasin Traxxasin omalla
foorumilla kuvia erikoisen värisistä Rustler XL-5:n rungoista (alkuperäisenä ankea harmaa...). Väritystä ei kuitenkaan ollut maalaamalla muutettu, sillä kaikki runkomateriaalin tyypilliset pintakuviot sun muut olivat selvästi esillä. Maalatessahan pinta saa kokonaan uuden "kerroksen", jolloin pintamateriaalista häviävät normaalit esim. valussa syntyneet kuviot ja alkuperäisyyden tuntu.
Tarkemmin asiaan perehdyttyäni selvisi että värin muutos oli toteutettu värjäämällä (dye, dyeing) muoviosat ns. tekstiiliväreillä kuumassa vedessä. Aiheesta löytyy juttu myös
Misbehavin' RC-sivuilta.
Yleensä aina homma oli toteutettu aineella nimeltä Rit Dye. Google ei ainetta luvannut kotimaasta löytyvän, joten jotain piti siis keksiä tilalle.
Koska värjäyksestä saati tekstiiliväreistä ei itselläni sattumalta ole aikaisempaa kokemusta, niin ihan perusteistahan se emännän neuvoilla piti lähteä. Paikallisesta askarteluliikkeestä kävin hakemassa sinistä Dylon:ia ja Deka-merkkistä väriainetta. Tuota Dylon:ia löytyy varmasti monesta suuremmasta marketistakin, kannattaa kysyä henkilökunnalta.
Seuraavaksi piti löytää tarpeeksi suuri astia johon Rustlerin runko mahtuisi lillumaan. Kattilakaappeja kolutessani sain armosta käyttööni ison n. 10 litran ovaalin muotoisen kattilan, jolle ei kuulemma ollut muuta käyttöä...
Kotiliedellä en hommaa kehdannut tehdä luettuani jenkkien juttuja vihaisista vaimoista ja roiskeista värjääntyneistä keittiötasoista...

Onneksi työpaikallani on vanha kaksilevyinen sähköliesi jota on käytetty erilaisiin tarkoituksiin aina pienien pulverimaalausten "polttoon" asti.
Siispä eräänä aamuna pari tuntia aikaisemmin töihin ja kattila lämpiämään. Pesin värjättävät osat veden kiehumista odotellessa astianpesuaineella ja ripustelin rautalangalla uunin ritilään roikkumaan. Veden kiehuttua heitin sekaan reilun ruokalusikallisen suolaa ja Dekan sinisen väriainepussin koko sisällön. Kunnollinen sekoitus ja levy viitoselle, niin ettei keitos enää kiehu (lämpötila jossain 80-90 astetta). Ritilä kattilan päälle niin että osat olivat kokonaan upoksissa ja odottelemaan tulosta. Osien suuresta koosta vaiko väriaineesta johtuen jouduin odottelemaan tunnin ennenkuin osat alkoivat näyttää sopivasti värjääntyneiltä. Ripustelin osat kuivumaan ja puhaltelin paineilmalla pahimmista paikoista ylimääräiset väriaineet pois. Kymmeneen minuuttiin kaikki olikin jo kuivaa, mutta näytti mielestäni vielä liian vaalealta. Eikun takaisin kattilaan (onneksi en ehtinyt heittää lientä pois).
Puoli tuntia lisää ja väri saikin jo reilusti lisää tummuutta jolloin päätin lopettaa - kohta alkaisi jo työaikakin...
Kunnolla kuivuttuaan osissa oli havaittavissa pientä vaaleaa "härmää" pinnassa, joka lähti rätillä hankaamalla pois itse värin kuitenkaan tarttumatta rättiin.
Osat näyttivät todella hyviltä, aivan kuin ne olisivat olleet alunperinkin sinisiä.
Itse olin ainakin suoritukseeni tyytyväinen, ja autokin komistui kummasti (makuasioista ei voi kiistellä :)).
Prosessin vaikutus osien kestävyyteen on vielä testaamatta, kun ei tässä ole työkiireiden takia ehtinyt oikein kunnolla harrastamaan. En kuitenkaan ole lukenut ainakaan jenkeiltä negatiivisia havaintoja asian tiimoilta.
Seuraavassa hieman projektikuvia:
Projektin kohteeksi joutunut Traxxas Rustler XL-5

Värjäykseen käytetty Deka:n väriaine (muistaakseni 3.40€ pussi)

Soppa höyryää...

Ensimmäinen kuivatus

Kuivat ja putsatut osat

Värjäsin varuilta kaksi bulkheadia kerralla. Jos sattuu yksi menemään rikki, niin on pistää samansävyinen tilalle.