Jo Jokelan tapauksen yhteydessä ja nyt uudelleen olen ihmetellyt näiden ns. asiantuntijoiden näkemyksiä syistä ja siitä miten tällaisia tapauksia voitaisiin estää. On varmaan totta että lasten ja nuorten mielenterveyden hoitoon varatut ja käytetyt määrärahat ovat liian vähäisiä, mutta en usko että syy on siinä. En myöskään usko että syy on kotona saadussa kasvatuksessa tai ettei sitä olisi saatu.
Olen viimeisen kahden viikon aikana saanut kauhistella paikallisen yläasteen ja lukion menoa jo kolmesti. Viime viikolla yksi oppilas on riehunut leipäveitsen kanssa kotitaloustunnilla; yhtä oppilasta on kuristettu, niin että kaulassa on näkynyt kuristusjäljet vielä päiviä tapahtuneen jälkeen; ja yhden oppilaan hiukset on sytytetty palamaan. Kaikissa tapauksissa eri tekijä, joka on ollut jokin toinen oppilas. Yhdessäkään näistä tapauksista tekijä ei ole saanut mitään rangaistusta koulussa, jos sellaiseksi ei lasketa opettajan pitämää puhuttelua. Yhtään tapauksista ei ole ilmoitettu viranomaisille. Yhdessäkään näistä tapauksista uhri tai uhrin vanhemmat eivät ole ryhtyneet mihinkään jatkotoimenpiteisiin, kun koulusta on ilmoitettu että asia on käsitelty siellä.
Näiden tapauksien lisäksi on päivittäin lievempiä tapauksia, kuten revitään toisen oppilaan vaatteita riekaleiksi ja harjoitetaan muuta pienempää fyysistä ja henkistä väkivaltaa.Käytännössä ainoat rikkeet, jotka koulussa johtavat toimenpiteisiin on koulun omaisuuden tuhoaminen, opettajille haistattelu ja tupakointi. Olen itse seurannut tätä sivusta, kun vaimoni on kyseisessä koulussa opettajana. Olen kysellyt missä se puuttumiskynnys on ja tullut käytännössä siihen tulokseen, että tuon koulun rehtori puuttuu koulussa harjoitettavaan väkivaltaan aikaisintaan siinä vaiheessa, kun joku oppilas on joko puukottanut tai ampunut hänet itsensä. Silloin se tosin voi olla jo myöhäistä.
Kun olen kysellyt syytä asioihin puuttumattomuuteen, on sekin selvinnyt. Asioita ei haluta viedä eteenpäin mm. viranomaisille eikä käyttää koulun käytettävissä olevia rangaistusvaihtoehtoja, koska näistä kaikista jää kirjalliset merkinnät ja koulun maine voisi kärsiä. Mielestäni vain sairas ihminen voi ajatella siten, että koulun maine on tärkeämpää kuin oppilaillekin kuuluvat ihmisen perusoikeudet.
